Inayat Khan
Inayat Khan Rehmat Khan (urduksi عنایت خان رحمت خان; 5. heinäkuuta 1882 Baroda – 5. helmikuuta 1927 Delhi) oli intialainen muusikko, runoilija ja suufilaisuuden opettaja.[1]
Inayat Khan sai musiikinopetusta isoisältään Moula Bakshilta, joka oli yhdistänyt hindustanilaisen musiikin ja karnaattisen musiikin perinteitä.[2] Hän opetti isoisänsä perustamassa Gayanshalassa, josta myöhemmin tuli Barodan Maharaja Sayajirao -yliopiston musiikin laitos. Khan julkaisi runoutta ja musiikkiaiheisia kirjoja.[1] Hän oli muusikkona ensisijaisesti vinansoittaja mutta soitti monia muitakin instrumentteja ja oli dhrupadin sekä khayalin laulaja.[3]
Khan perusti 1900-luvun alussa järjestön, joka edisti suufilaisuutta muualla maailmassa. Hän kiersi vuodesta 1910 Euroopassa ja Yhdysvalloissa levittämässä suufilaisuuden oppeja.[2] Khan sai hyvän vastaanoton varsinkin Ranskassa ja Venäjällä. Vuosina 1914–1920 hän oli Lontoossa. Khan oli vuodesta 1912 naimisissa Amina Begumin kanssa. Perhe muutti vuonna 1920 Ranskaan Suresnesiin[2]. Khan palasi Intiaan lokakuussa 1926 ja vieraili suufipyhätössä Mu’in al-Din Chishtin haudalla mutta sairastui matkalla ja kuoli helmikuussa 1927 Delhissä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Hazrat Inayat Khan Inayatiyya, viitattu 22.9.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c Hazrat Inayat Khan Ram Dass, viitattu 22.9.2024 (englanniksi)
- ↑ Jameela Siddiqi, Legendary Figures: Hazrat Inayat Khan, India’s veena maestro turned Europe’s leading Sufi master Darbar, viitattu 22.9.2024 (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
