What do you think?
Rate this book
Ikitalven polku
Syksyllä 1007 Konstantinopolin tornien ja kupolien yllä loistaa sininen tähti, ja seitsemän vuotta kylmyyden kynsissä värjötelleet ihmiset aavistelevat pahaa.
Palatsin hääpidot päättyvät verisesti. Luutunsoittaja Orfeus saa vastuulleen siskontyttärensä Hallan, ja kaksikko pakenee tyttöä saalistavia palkkasotureita kaupungista metsän siimekseen.
Paviassa leskikeisarinna Theofana jäljittää poikaansa. Luostarista löytyy ruokoton ja nääntynyt pohjanmies, jonka muistoista paljastuu vihjeitä kadonneen hallitsijan jäljille - ja siihen, miksi maailma kylmeni.
Talven poluilla liikkuu hirmuisia olentoja, ja Hallan unissa suurten lintujen siivet herättävät tuimia tuulenpuuskia. Kuka lähetti sudet lapsen perään, ja keneen matkalaiset voivat luottaa?
Palatsin hääpidot päättyvät verisesti. Luutunsoittaja Orfeus saa vastuulleen siskontyttärensä Hallan, ja kaksikko pakenee tyttöä saalistavia palkkasotureita kaupungista metsän siimekseen.
Paviassa leskikeisarinna Theofana jäljittää poikaansa. Luostarista löytyy ruokoton ja nääntynyt pohjanmies, jonka muistoista paljastuu vihjeitä kadonneen hallitsijan jäljille - ja siihen, miksi maailma kylmeni.
Talven poluilla liikkuu hirmuisia olentoja, ja Hallan unissa suurten lintujen siivet herättävät tuimia tuulenpuuskia. Kuka lähetti sudet lapsen perään, ja keneen matkalaiset voivat luottaa?
398 pages, Hardcover
Published February 28, 2024
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 31 reviews
July 1, 2024
Ikitalven polku on hyvä alku fantasiatrilogialle, vaikka tuntuukin omaan makuuni vähän turhankin perinteikkäältä. Olisin myös mielelläni nähnyt hieman tiukempaa editointia Orfeuksen luvuissa, joissa etenkin alku- ja loppupuolella viljellään turhauttavia voimailmauksia (esim. kautta Haadeksen nännien tai voi Poseidonin pakarat, joita löytyi ensimmäisestä näkökulmaluvusta melkein jokaiselta sivulta). Kirjassa punotaan kuitenkin monenlaisia lankoja jatko-osiin ja hahmojen kohtalot alkavat loppupuolella kiinnostaa, joten toimiviakin juttuja löytyy!
April 3, 2024
Tämä oli aivan upea, historiallinen fantasiateos! Sekoitus upeaa ja jännittävää mytologiaa. En malta odottaa, että jatkoa tulee.
June 26, 2024
3,5/5
Kiinnostava ja puoleensavetävää fantasiaa ja vaihtoehtohistoriaa, joka kärsii ajoittain pintapuolisuudesta ja yksipuolisesta kielestä.
Kirjassa esitelty mysteeri ja maailma, johon mysteeri sijoittuu, ovat ehdottomasti mielenkiintoisia. 1000-luvun alun Euroopassa on tapahtunut luonnonmullistus, jonka seurauksena talvi tulee joka vuosi aiemmin ja valtakunnat ovat romahtaneet tai vähintään jonkintasoisessa kaaoksessa. Talvi tuo mukanaan ankaria sääolosuhteita ja petoja, joiden tielle on parempi olla joutumatta. Jottei selviytyminen olisi liian helppoa, ystävät ja liittolaiset ovat vähissä, ja joissain paikoissa mystisen Valkoisen noidan ympärille on muodostunut jonkinlainen uskonlahko. Hyvää grimdarkia siis!
Sekä grimiä että darkia olisi tosin voinut olla enemmän ja syvemmin, sillä ympäristöjen kuvailu jää monesti yksipuoliseksi, eikä eri tapahtumapaikoilla tunnu olevan juuri persoonaa. Lumiset niityt ovat aina vain lumisia niittyjä ja kiviset linnoitukset kivisiä linnoituksia riippumatta siitä, missä milloinkin ollaan (lisäksi vähemmälläkin lumisuuden ja kylmyyden jankkaamisella olisi pärjännyt, koska lukijalle tulee kyllä tietyssä pisteessä varsin selväksi, että nyt eletään ikuisen talven maailmassa, jossa on enimmäkseen lunta, jäätä ja kylmyyttä). Poikkeuksen muodostaa tyrmä, josta leskikeisarinna Theofana, yksi kirjan näkökulmahahmoista, käy noutamassa vuosikaudet unosilla olleen pohjanmies Trym Tulikielen. Tyrmä on krusifikseineen ja verellä piirrettyine risteineen tyylipuhdasta kauhumatskua ja rakentaa odotusta jostain liki ylimaallisesta pahuudesta, jolta on yritettävä suojautua. Myös kirjassa käytetty kieli syö synkeää tunnelmaa - niin hauskoja kuin päähenkilö Orfeuksen värikkäät kirvaukset ovatkin, keventävät ne tunnelmaa jatkuvasti viljeltynä liiankin kanssa, ja välillä ilmaisu tuntuu käyvän turhan voimakkaasti huumorin ja kepeyden puolella synkän Sapkowski-tyylisen fantasian sijaan. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että dystooppisesta maailmasta ja sen hahmoista olisi voinut saada enemmän irti käyttämällä aikaa lokaatioiden ja hahmojen huolellisempaan ja tarkempaan kuvaukseen.
Kepeydessä on myös puolensa, sillä sankareiden pakomatkaa petojen kynsistä on miellyttävää seurata. Juoni ei jumita, ja tapahtumat etenevät sopivaa tahtia. Kirja on parhaimmillaan Halla-tytön unissa, joissa käytetty kieli on todella kaunista ja hahmolle sopivaa. Sydäntä lämmittää myös se, että kirjailija on tehnyt taustatyönsä huolellisesti, eikä kirjassa siten nähdä ainuttakaan kornia, tyystin epärealistista fantasiaviikinkiä (kts. esim. elokuva Pathfinder vuodelta 2007...). Cliffhanger-lopetus jättää lukijan odottamaan jatko-osaa mielenkiinnolla.
Kirjan esiosaa Talven porttia ei ole mitenkään välttämätön lukea päästäkseen kärryille Ikitalven polusta, mutta suosittelen ottamaan haltuun myös Talven portin. Se syventää ja pohjustaa Ikitalven polun maailmaa ja kertoo tarinaa myös eräästä Asbjörn Yksikädestä, joka tulee Ikitalven polussa mainituksi useampaan kertaan.
Kiinnostava ja puoleensavetävää fantasiaa ja vaihtoehtohistoriaa, joka kärsii ajoittain pintapuolisuudesta ja yksipuolisesta kielestä.
Kirjassa esitelty mysteeri ja maailma, johon mysteeri sijoittuu, ovat ehdottomasti mielenkiintoisia. 1000-luvun alun Euroopassa on tapahtunut luonnonmullistus, jonka seurauksena talvi tulee joka vuosi aiemmin ja valtakunnat ovat romahtaneet tai vähintään jonkintasoisessa kaaoksessa. Talvi tuo mukanaan ankaria sääolosuhteita ja petoja, joiden tielle on parempi olla joutumatta. Jottei selviytyminen olisi liian helppoa, ystävät ja liittolaiset ovat vähissä, ja joissain paikoissa mystisen Valkoisen noidan ympärille on muodostunut jonkinlainen uskonlahko. Hyvää grimdarkia siis!
Sekä grimiä että darkia olisi tosin voinut olla enemmän ja syvemmin, sillä ympäristöjen kuvailu jää monesti yksipuoliseksi, eikä eri tapahtumapaikoilla tunnu olevan juuri persoonaa. Lumiset niityt ovat aina vain lumisia niittyjä ja kiviset linnoitukset kivisiä linnoituksia riippumatta siitä, missä milloinkin ollaan (lisäksi vähemmälläkin lumisuuden ja kylmyyden jankkaamisella olisi pärjännyt, koska lukijalle tulee kyllä tietyssä pisteessä varsin selväksi, että nyt eletään ikuisen talven maailmassa, jossa on enimmäkseen lunta, jäätä ja kylmyyttä). Poikkeuksen muodostaa tyrmä, josta leskikeisarinna Theofana, yksi kirjan näkökulmahahmoista, käy noutamassa vuosikaudet unosilla olleen pohjanmies Trym Tulikielen. Tyrmä on krusifikseineen ja verellä piirrettyine risteineen tyylipuhdasta kauhumatskua ja rakentaa odotusta jostain liki ylimaallisesta pahuudesta, jolta on yritettävä suojautua. Myös kirjassa käytetty kieli syö synkeää tunnelmaa - niin hauskoja kuin päähenkilö Orfeuksen värikkäät kirvaukset ovatkin, keventävät ne tunnelmaa jatkuvasti viljeltynä liiankin kanssa, ja välillä ilmaisu tuntuu käyvän turhan voimakkaasti huumorin ja kepeyden puolella synkän Sapkowski-tyylisen fantasian sijaan. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että dystooppisesta maailmasta ja sen hahmoista olisi voinut saada enemmän irti käyttämällä aikaa lokaatioiden ja hahmojen huolellisempaan ja tarkempaan kuvaukseen.
Kepeydessä on myös puolensa, sillä sankareiden pakomatkaa petojen kynsistä on miellyttävää seurata. Juoni ei jumita, ja tapahtumat etenevät sopivaa tahtia. Kirja on parhaimmillaan Halla-tytön unissa, joissa käytetty kieli on todella kaunista ja hahmolle sopivaa. Sydäntä lämmittää myös se, että kirjailija on tehnyt taustatyönsä huolellisesti, eikä kirjassa siten nähdä ainuttakaan kornia, tyystin epärealistista fantasiaviikinkiä (kts. esim. elokuva Pathfinder vuodelta 2007...). Cliffhanger-lopetus jättää lukijan odottamaan jatko-osaa mielenkiinnolla.
Kirjan esiosaa Talven porttia ei ole mitenkään välttämätön lukea päästäkseen kärryille Ikitalven polusta, mutta suosittelen ottamaan haltuun myös Talven portin. Se syventää ja pohjustaa Ikitalven polun maailmaa ja kertoo tarinaa myös eräästä Asbjörn Yksikädestä, joka tulee Ikitalven polussa mainituksi useampaan kertaan.
March 7, 2024
Ikitalven Polku aloittaa keskiajan historiasta, mytologiasta ja fantasiasta ammentavan Ikitalvi- sarjan. Kaikki edellämainitut asiat kuuluvat lempiaiheisiini kirjallisuudessa, joten innolla tartuin tähän kirjaan. Epilogina Ikitalvi- sarjalle toimiva e-novelli Talven Portti kannattaa lukaista ennen kuin aloittaa tämän kirjan. Se imaisee upeasti mukaan tähän eeppiseen tarinaan.
Kirjassa eletään Ikitalven Euroopassa vuotta 1007 ja tarina lähtee liikkeelle Konstantinopolista. Seitsemän vuotta aiemmin on tapahtunut selittämätön luonnonmullistus ja ilmasto on kylmennyt dramaattisesti. Pohjolan asukkaat ovat joutuneet vaeltamaan etelään parempien elinmahdollisuuksien toivossa. Taivaalle on syttynyt kirkas sininen tähti ja ihmiset pelkäävät sen pahaenteisyyttä.
Pieni orpotyttö Halla päätyy bardi Orfeuksen vastuulle. Tytön perässä on kuitenkin niin Konstantinopolilaisia palkkasotureita kuin venetsialaisia ihmissusia.
Hallassa virtaa ihmeellinen, selittämätön mahti, joka on saanut sekalaisen joukon ihmisiä, ja yhden tuuheahäntäisen ketun, yhteen suojelemaan Hallaa. Yhdessä joukko pakenee saalistajia henkensä kaupalla.
Halla näkee pakomatkalla mystisiä unia… kuka on uniin tuleva suuri korppi, mustasulka, ja voiko kehenkään luottaa…
Samaan aikaan Pavian kaupungissa kreivitär Theofena yrittää selvittää kadonneen poikansa Otto III:n kohtaloa. Kun luostarista löytyy vangittuna eriskummallinen pohjanmies Trym tulikieli, Theofena toivoo viimein pääsevänsä poikansa jäljille ja saavansa vastauksia miksi maailma kylmeni.
Talven poluilla liikkuu hirmuisia olentoja ja valkoinen noita vaeltaa maiden halki kylväen kauhua. Kuolema on seurannut pakomatkalaisten kintereillä Konstantinopolista asti, ja kun seurue lähestyy Roomaa, selviääkö kuka on lähettänyt sudet lapsen perään vai saako talvi heidät kaikki.
Pidin kirjasta todella paljon. Siinä todellinen historia ja myytit yhdistyvät mielenkiintoisella tavalla. Pidin miljöön kuvauksesta aina paikoista vaatteiden ja tapojen kuvaukseen. Tarinaa oli miellyttävää lukea ja se muistutti paikoittain Andrzej Sapkowskin kirjojen tyyliä, joista pidän paljon!
Kirjan henkilöt olivat mielenkiintoisia. Juoppouteen taipuva luutunsoittaja Orfeus, kaunis mutta vaarallinen palkkamiekka Skadi ja salaperäinen Silfúr rautainen naamio kasvoillaan ,vain muutamia mainitakseni.
Kirjan loppu jätti janoamaan jatkoa tarinalle. Hallan seurueen sekä Kreivitär Theofenan ja Trymin tarinat alkoivat kietoutua yhteen. Myös e-novelli Talven Portin Asbjörn, pohjoisen tietäjä, kulkee samoilla poluilla…
Mielenkiintoinen fantasiamaailma, jonne odotan päästä takaisin seikkailemaan!!
Kirjassa eletään Ikitalven Euroopassa vuotta 1007 ja tarina lähtee liikkeelle Konstantinopolista. Seitsemän vuotta aiemmin on tapahtunut selittämätön luonnonmullistus ja ilmasto on kylmennyt dramaattisesti. Pohjolan asukkaat ovat joutuneet vaeltamaan etelään parempien elinmahdollisuuksien toivossa. Taivaalle on syttynyt kirkas sininen tähti ja ihmiset pelkäävät sen pahaenteisyyttä.
Pieni orpotyttö Halla päätyy bardi Orfeuksen vastuulle. Tytön perässä on kuitenkin niin Konstantinopolilaisia palkkasotureita kuin venetsialaisia ihmissusia.
Hallassa virtaa ihmeellinen, selittämätön mahti, joka on saanut sekalaisen joukon ihmisiä, ja yhden tuuheahäntäisen ketun, yhteen suojelemaan Hallaa. Yhdessä joukko pakenee saalistajia henkensä kaupalla.
Halla näkee pakomatkalla mystisiä unia… kuka on uniin tuleva suuri korppi, mustasulka, ja voiko kehenkään luottaa…
Samaan aikaan Pavian kaupungissa kreivitär Theofena yrittää selvittää kadonneen poikansa Otto III:n kohtaloa. Kun luostarista löytyy vangittuna eriskummallinen pohjanmies Trym tulikieli, Theofena toivoo viimein pääsevänsä poikansa jäljille ja saavansa vastauksia miksi maailma kylmeni.
Talven poluilla liikkuu hirmuisia olentoja ja valkoinen noita vaeltaa maiden halki kylväen kauhua. Kuolema on seurannut pakomatkalaisten kintereillä Konstantinopolista asti, ja kun seurue lähestyy Roomaa, selviääkö kuka on lähettänyt sudet lapsen perään vai saako talvi heidät kaikki.
Pidin kirjasta todella paljon. Siinä todellinen historia ja myytit yhdistyvät mielenkiintoisella tavalla. Pidin miljöön kuvauksesta aina paikoista vaatteiden ja tapojen kuvaukseen. Tarinaa oli miellyttävää lukea ja se muistutti paikoittain Andrzej Sapkowskin kirjojen tyyliä, joista pidän paljon!
Kirjan henkilöt olivat mielenkiintoisia. Juoppouteen taipuva luutunsoittaja Orfeus, kaunis mutta vaarallinen palkkamiekka Skadi ja salaperäinen Silfúr rautainen naamio kasvoillaan ,vain muutamia mainitakseni.
Kirjan loppu jätti janoamaan jatkoa tarinalle. Hallan seurueen sekä Kreivitär Theofenan ja Trymin tarinat alkoivat kietoutua yhteen. Myös e-novelli Talven Portin Asbjörn, pohjoisen tietäjä, kulkee samoilla poluilla…
Mielenkiintoinen fantasiamaailma, jonne odotan päästä takaisin seikkailemaan!!
June 25, 2024
2.5
Kuten moni muukin on arvosteluissaan sanonut, Sevänen tietää, mistä kirjoittaa.
Minä selvästikään en.
Tuntui, että olisin tarvinnut muistiinpanovälineet, että olisin jotenkin kutenkin pysynyt mukana kaikessa, mitä kirjassa tapahtui. Hyötyisin varmasti teoksen uudelleen lukemisesta. Syytän itseäni siitä, etten jaksanut selata joka kerta taaksepäin tarkistamaan, kuka uudelleen mainittu henkilö oli ja miten hän liittyy kuuluisaan seitsemän vuotta sitten tapahtuneeseen tuhoon, (jota en edelleenkään ymmärrä edes kohtalaisesti, vaikka varmaan toki pitäisi)
Kirjailija osaa kirjoittaa. Se ei jäänyt epäselväksi. Upeaa kuvailua, upeat hahmot, upeat maailmanluonti, muttah... Tässähän vain paettiin :D
Ymmärrän toki, että kirja oli sarjan ensimmäinen ja niin edelleen, mutta toistuva kaava kävi hieman tylsäksi. Paetaan jotain (ken tietää mitä ja miksi) löydetään turvapaikka, saalistajat hyökkäävät kimppuun ja matka jatkukoon. Oli aivan liikaa kysymyksiä, joihin olisin halunnut vastauksia, mieluummin nyt eikä ensi kirjassa. Toisaalta ainakin samastuin retkikunnan jäseniin, jotka olivat vähintään yhtä turhautuneita epätietoisuuteen kuin minäkin.
Kuten moni muukin on arvosteluissaan sanonut, Sevänen tietää, mistä kirjoittaa.
Minä selvästikään en.
Tuntui, että olisin tarvinnut muistiinpanovälineet, että olisin jotenkin kutenkin pysynyt mukana kaikessa, mitä kirjassa tapahtui. Hyötyisin varmasti teoksen uudelleen lukemisesta. Syytän itseäni siitä, etten jaksanut selata joka kerta taaksepäin tarkistamaan, kuka uudelleen mainittu henkilö oli ja miten hän liittyy kuuluisaan seitsemän vuotta sitten tapahtuneeseen tuhoon, (jota en edelleenkään ymmärrä edes kohtalaisesti, vaikka varmaan toki pitäisi)
Kirjailija osaa kirjoittaa. Se ei jäänyt epäselväksi. Upeaa kuvailua, upeat hahmot, upeat maailmanluonti, muttah... Tässähän vain paettiin :D
Ymmärrän toki, että kirja oli sarjan ensimmäinen ja niin edelleen, mutta toistuva kaava kävi hieman tylsäksi. Paetaan jotain (ken tietää mitä ja miksi) löydetään turvapaikka, saalistajat hyökkäävät kimppuun ja matka jatkukoon. Oli aivan liikaa kysymyksiä, joihin olisin halunnut vastauksia, mieluummin nyt eikä ensi kirjassa. Toisaalta ainakin samastuin retkikunnan jäseniin, jotka olivat vähintään yhtä turhautuneita epätietoisuuteen kuin minäkin.
June 3, 2024
5,5/10
Ihan ok sarjan aloitusosa. Kirjoittaja on selvästi innostunut historiasta ja tyrkyttää sitä lukijalle välillä liiankin ahkerasti, niin että se ei tunnu enää luontevalta. Kirjan fantasiamaailma on ihan cool, mutta juoni ja henkilöt eivät ole yhtä laadukkaita.
Ihan ok sarjan aloitusosa. Kirjoittaja on selvästi innostunut historiasta ja tyrkyttää sitä lukijalle välillä liiankin ahkerasti, niin että se ei tunnu enää luontevalta. Kirjan fantasiamaailma on ihan cool, mutta juoni ja henkilöt eivät ole yhtä laadukkaita.
March 21, 2024
Very interesting book, waiting next book
September 19, 2024
Kautta likaisten varpaitteni, tämän kirjan hahmot tykkäävät p��ivitellä! Tuota huvittavaa yksityiskohtaa lukuuottamatta ihan mukaansatempaava alku kirjasarjalle.
March 8, 2024
Kun suosikkiyhtyeen biisintekijä astuu kirjailijan saappaisiin, odotukset ovat korkealla. Sevänen kuitenkin lunastaa odotukset täysin, ja Ikitalven Polku osoittautuu viiden tähden fantasiaromaaniksi. Niilo kirjoittaa kiehtovaa tekstiä, josta saatiin maistiaisia Talven Portti -novellissa, joka toimi myös Insomnium-yhtyeen ylivoimaisesti parhaan albumin pohjana. Hykertelin innostuksesta, kun Talven Portin tapahtumat yhdistettiin Ikitalven Polussa samaan tarinaan, ja Seväsen luomaa synkkää maailmaa rakennettiin entistä laajemmaksi - toivottavasti Insomnium palaa Ikitalven Polun tapahtumiin ja hahmoihin tulevissa sävellyksissä!
Kirja tempaa nopeasti mukaansa, ja lukiessa tuntuu kuin se olisi suorastaan räätälöity omaan makumaailmaani: Ikitalven Polku sekoittaa onnistuneesti historiaa ja mielenkiintoisia tosielämän tapahtumia maustaen niitä mytologialla ja sopivalla määrällä fantasiaelementtejä. Erityisesti nautin monipuolisesta ja taitavasta suomen kielen käytöstä; me suomalaiset saamme nauttia Seväsen lahjakkaasta kielellisestä ilmaisusta alkuperäiskielellä, mikä on mielestäni tämän lajityypin kirjoissa harvinaista herkkua!
Jään odottamaan jatkoa innolla.
Kirja tempaa nopeasti mukaansa, ja lukiessa tuntuu kuin se olisi suorastaan räätälöity omaan makumaailmaani: Ikitalven Polku sekoittaa onnistuneesti historiaa ja mielenkiintoisia tosielämän tapahtumia maustaen niitä mytologialla ja sopivalla määrällä fantasiaelementtejä. Erityisesti nautin monipuolisesta ja taitavasta suomen kielen käytöstä; me suomalaiset saamme nauttia Seväsen lahjakkaasta kielellisestä ilmaisusta alkuperäiskielellä, mikä on mielestäni tämän lajityypin kirjoissa harvinaista herkkua!
Jään odottamaan jatkoa innolla.
June 18, 2024
Tässäpä oikein kelpo fantasiaa, joka ammentaa historiasta, uskonnosta ja mytologiasta, ja jonka pohjatyö on tehty vallan huolella.
“Paljon emme tiedä siitä, mitä todella tapahtui ja miksi maailma kylmeni. Muistan kuinka alkukesästä Herran vuonna 1000 näimme sinisen tähden ilmestyvän taivaalle. Saimme sanan Konstantinopoliin, että Antikristus, Valkoinen noita, oli hyökännyt lännen kuninkaiden kimppuun.”
On herran vuosi 1007, Konstantinopoli kärvistelee seitsemän vuotta sitten äkisti alkaneen kylmyyden ja sen myötä valloilleen päässeiden pimeyden voimien kourissa. Viinaanmenevä bardi Orfeus saa hurjaksi verilöylyksi muuttuneen hääkeikan keskellä suojatikseen siskonsa 7-vuotiaan tyttären Hallan, jossa on sinisten silmien ja vaaleiden hiuksien lisäksi jotain muutakin hyvin erikoista.
Halla on herättänyt kiinnostusta usealla eri taholla, ja pian ollaankin hurjalla ja vaarojentäyteisellä pakomatkalla läpi kylmenneen maan ja kaatuneiden kuningaskuntien. Pysähtyä ei voi, vaikka kenellekään ei ole ihan selvää ketä (tai mitä) paetaan, ja miksi, tai mihin ollaan matkalla. Toisaalla leskikeisarinna törmää kadonnutta poikaansa etsiessään vuosikausia tyrmässä viruneeseen pohjanmieheen, joka saattaa tietää yhtä sun toista maailman kylmenemisestä ja pimeyden olennoista.
Salamurhaalija, bardeja, munkkeja, puhuva kettu ja vaarallisia naamioituneita venetsialaisia. Petoksia, takinkääntöjä, hirviöitä, pikkuhiljaa vahvistuvia muistoja ja yllättäviä liittolaisia. Lukija saa koota eeppistä palapeliä tarinan edetessä, mutta paljon paloja jää vielä pimentoon. Tarinankuljetus on taidokasta ja kieli hiottua. Etenkin kiroilu on kautta Kronoksen perseen ja Poseidonin pakaroiden tosi luovaa ja ihastuttavaa! Tässä sekoittuu tyylikkäästi niin pohjoisen, viikinkien, raamatun kuin kelttien historia ja mytologia, ja tuloksena on pätevä paketti, jota on ilo lukea ja vaikea laskea käsistään. Ikitalvessa on kaikki ainekset todella komeaan, kansainvälisen tason fantasiasarjaan. Jatkoa innokkaasti odotellessa!
“Paljon emme tiedä siitä, mitä todella tapahtui ja miksi maailma kylmeni. Muistan kuinka alkukesästä Herran vuonna 1000 näimme sinisen tähden ilmestyvän taivaalle. Saimme sanan Konstantinopoliin, että Antikristus, Valkoinen noita, oli hyökännyt lännen kuninkaiden kimppuun.”
On herran vuosi 1007, Konstantinopoli kärvistelee seitsemän vuotta sitten äkisti alkaneen kylmyyden ja sen myötä valloilleen päässeiden pimeyden voimien kourissa. Viinaanmenevä bardi Orfeus saa hurjaksi verilöylyksi muuttuneen hääkeikan keskellä suojatikseen siskonsa 7-vuotiaan tyttären Hallan, jossa on sinisten silmien ja vaaleiden hiuksien lisäksi jotain muutakin hyvin erikoista.
Halla on herättänyt kiinnostusta usealla eri taholla, ja pian ollaankin hurjalla ja vaarojentäyteisellä pakomatkalla läpi kylmenneen maan ja kaatuneiden kuningaskuntien. Pysähtyä ei voi, vaikka kenellekään ei ole ihan selvää ketä (tai mitä) paetaan, ja miksi, tai mihin ollaan matkalla. Toisaalla leskikeisarinna törmää kadonnutta poikaansa etsiessään vuosikausia tyrmässä viruneeseen pohjanmieheen, joka saattaa tietää yhtä sun toista maailman kylmenemisestä ja pimeyden olennoista.
Salamurhaalija, bardeja, munkkeja, puhuva kettu ja vaarallisia naamioituneita venetsialaisia. Petoksia, takinkääntöjä, hirviöitä, pikkuhiljaa vahvistuvia muistoja ja yllättäviä liittolaisia. Lukija saa koota eeppistä palapeliä tarinan edetessä, mutta paljon paloja jää vielä pimentoon. Tarinankuljetus on taidokasta ja kieli hiottua. Etenkin kiroilu on kautta Kronoksen perseen ja Poseidonin pakaroiden tosi luovaa ja ihastuttavaa! Tässä sekoittuu tyylikkäästi niin pohjoisen, viikinkien, raamatun kuin kelttien historia ja mytologia, ja tuloksena on pätevä paketti, jota on ilo lukea ja vaikea laskea käsistään. Ikitalvessa on kaikki ainekset todella komeaan, kansainvälisen tason fantasiasarjaan. Jatkoa innokkaasti odotellessa!
April 23, 2024
Tätä kyllä odottelin kovasti. Kuuntelin äänikirjana ns. esiteoksen eli Talven portti -novellin, ja pidin siitä todella paljon. Siksi onkin harmi ettei Ikitalven polku sit iskenyt ihan niin kovaa.
Viehätyin Talven portissa siitä miten värikkäästi tarinan henkilöt puhuivat, viikinkien kiroukset olivat hauskaa vaihtelua ja sopivat niille hahmoille. Mutta kun ne samat manaukset oli tuotu täh��nkin tarinaan ihan samantyylisinä niin se tuntui oudolta ratkaisulta. Ehkä jos niitä olisi viljelty vähän harvemmin, niin olisin sietänyt, mutta kun lähes jokaisella sivulla Orfeus sanoi jotain tyyliin “kautta Poseidonin pakaroiden” tai “voihan Johannes Kastajan pallit”, niin ne menettivät tenhonsa.
Pidin Theofanasta ja hänen tarinalinjastaan mutta Orfeuksesta en oikein saanut koppia, ja vaikka Skadi olikin kiinnostava hahmo, niin en häneenkään oikein päässyt sisään, hahmot tuntuivat enemmän tarinankerronnan välineiltä kuin omilta erottuvilta persooniltaan. Kirjan mainospuheissa tätä usein verrattiin Tulen ja jään lauluun, enkä voinut itsekään välttää assosiaatiota kaikkien korppien ja susien ja talviviittausten kanssa, mutta Martin on hahmonluonnissa ihan eri levelillä. Ehkä tämäkin olisi pitänyt sijoittaa keksittyyn maailmaan eikä oikeaan historiaan, sillä jotenkin kaikki puhuvat ketut sun muut eivät sopineet kokonaisuuteen mun mielestä.
Lukeminen oli kuitenkin sujuvaa ja varsinkin kirjan loppupuoli oli oikein vetävä, mutta cliffhanger-lopetus jäi kyllä harmittamaan. Historiallisen fantasian ystävät varmasti nauttivat tästä enemmän, mutta enköhän minäkin sen sarjan toisen kirjan lue kuitenkin, jospa siellä olisi vähän enemmän hahmonkehitystä ja vähemmän kiirettä ja juoksemista, ja erityisesti ainakin puolet vähemmän hassunhauskaa manailua.
Viehätyin Talven portissa siitä miten värikkäästi tarinan henkilöt puhuivat, viikinkien kiroukset olivat hauskaa vaihtelua ja sopivat niille hahmoille. Mutta kun ne samat manaukset oli tuotu täh��nkin tarinaan ihan samantyylisinä niin se tuntui oudolta ratkaisulta. Ehkä jos niitä olisi viljelty vähän harvemmin, niin olisin sietänyt, mutta kun lähes jokaisella sivulla Orfeus sanoi jotain tyyliin “kautta Poseidonin pakaroiden” tai “voihan Johannes Kastajan pallit”, niin ne menettivät tenhonsa.
Pidin Theofanasta ja hänen tarinalinjastaan mutta Orfeuksesta en oikein saanut koppia, ja vaikka Skadi olikin kiinnostava hahmo, niin en häneenkään oikein päässyt sisään, hahmot tuntuivat enemmän tarinankerronnan välineiltä kuin omilta erottuvilta persooniltaan. Kirjan mainospuheissa tätä usein verrattiin Tulen ja jään lauluun, enkä voinut itsekään välttää assosiaatiota kaikkien korppien ja susien ja talviviittausten kanssa, mutta Martin on hahmonluonnissa ihan eri levelillä. Ehkä tämäkin olisi pitänyt sijoittaa keksittyyn maailmaan eikä oikeaan historiaan, sillä jotenkin kaikki puhuvat ketut sun muut eivät sopineet kokonaisuuteen mun mielestä.
Lukeminen oli kuitenkin sujuvaa ja varsinkin kirjan loppupuoli oli oikein vetävä, mutta cliffhanger-lopetus jäi kyllä harmittamaan. Historiallisen fantasian ystävät varmasti nauttivat tästä enemmän, mutta enköhän minäkin sen sarjan toisen kirjan lue kuitenkin, jospa siellä olisi vähän enemmän hahmonkehitystä ja vähemmän kiirettä ja juoksemista, ja erityisesti ainakin puolet vähemmän hassunhauskaa manailua.
Currently reading
March 17, 2024Lukujonossa 03 / 2024: Niilo Sevänen: Ikitalven polku, Gummerus Kustannus Oy 2024. Sarjan nimi Ikitalvi. Kartta: Riku Similä (Kellerica Maps). Lisää kirjoja jonoon ja pinoon. Ilmestyi 28.02.2024. Sähkökirjana ilmestyi 14.03.2024. Storytel #lukuaikapalvelu suositteli.
#historiallinenfantasia koukuttava, #eeppinenfantasia #keskiajanhistoria #seikkailu #mytologia #Fantasia #Fantasiakirjallisuus #keskiaika @gummeruskustannus #gummeruskustannus #gummerus @storytel_fi #storytelfi
#Ikitalvenpolku #NIILOSEVÄNEN #ikitalvi #lukukeskissä2024 #lukujonossa2024 #kirjavuoReni2024 #kirjavuoteni2024 #kirjavuosi2024 #books #reading #kirjat #lukeminen
Esittelyteksti:
" Kansainvälisen metallitähden esikoisromaani ammentaa keskiajan historiasta, mytologiasta ja fantasiasta.
Syksyllä 1007 Konstantinopolin tornien ja kupolien yllä loistaa sininen tähti, ja seitsemän vuotta kylmyyden kynsissä värj��telleet ihmiset aavistelevat pahaa.
Palatsin hääpidot päättyvät verisesti. Luutunsoittaja Orfeus saa vastuulleen siskontyttärensä Hallan, ja kaksikko pakenee tyttöä saalistavia palkkasotureita kaupungista metsän siimekseen.
Paviassa leskikeisarinna Theofana jäljittää poikaansa. Luostarista löytyy ruokoton ja nääntynyt pohjanmies, jonka muistoista paljastuu vihjeitä kadonneen hallitsijan jäljille - ja siihen, miksi maailma kylmeni.
Talven poluilla liikkuu hirmuisia olentoja, ja Hallan unissa suurten lintujen siivet herättävät tuimia tuulenpuuskia. Kuka lähetti sudet lapsen perään, ja keneen matkalaiset voivat luottaa?"
#historiallinenfantasia koukuttava, #eeppinenfantasia #keskiajanhistoria #seikkailu #mytologia #Fantasia #Fantasiakirjallisuus #keskiaika @gummeruskustannus #gummeruskustannus #gummerus @storytel_fi #storytelfi
#Ikitalvenpolku #NIILOSEVÄNEN #ikitalvi #lukukeskissä2024 #lukujonossa2024 #kirjavuoReni2024 #kirjavuoteni2024 #kirjavuosi2024 #books #reading #kirjat #lukeminen
Esittelyteksti:
" Kansainvälisen metallitähden esikoisromaani ammentaa keskiajan historiasta, mytologiasta ja fantasiasta.
Syksyllä 1007 Konstantinopolin tornien ja kupolien yllä loistaa sininen tähti, ja seitsemän vuotta kylmyyden kynsissä värj��telleet ihmiset aavistelevat pahaa.
Palatsin hääpidot päättyvät verisesti. Luutunsoittaja Orfeus saa vastuulleen siskontyttärensä Hallan, ja kaksikko pakenee tyttöä saalistavia palkkasotureita kaupungista metsän siimekseen.
Paviassa leskikeisarinna Theofana jäljittää poikaansa. Luostarista löytyy ruokoton ja nääntynyt pohjanmies, jonka muistoista paljastuu vihjeitä kadonneen hallitsijan jäljille - ja siihen, miksi maailma kylmeni.
Talven poluilla liikkuu hirmuisia olentoja, ja Hallan unissa suurten lintujen siivet herättävät tuimia tuulenpuuskia. Kuka lähetti sudet lapsen perään, ja keneen matkalaiset voivat luottaa?"
April 3, 2024
3.5 tähteä.
Ajattelen, että olen fantasian lukijana kokematon, vaikka olenkin lukenut TSH, ekan osan Valtaistuinpeliä ja melkein kolme osaa Hobbin yhtä trilogiaa (kuka jättää järkälemäisen trilogian kesken ennen loppuhuipennusta...)
Saan selkeästi isommat kicksit sellaisesta nyrjähtäneestä todellisuudesta (sanotaan vaikka Vuosi horroksessa ja Nightbitch) kuin velhoista. Mutta velhoja tässä ei ollutkaan! Muutenkin tosi mukavasti historiaan nojaava. Olen viimeaikoina viettänyt aikaa 1600-luvulla, joten oli kiva päästä kääntämään kelloa 600 vuotta taaksepäin.
Sevänen esitteli Turun kirjaston instalivessä hienoja historiaopuksia joista on saanut inspiraatiota ja käyttänyt lähteinä. Ainakin Hohtin Bysantti löytyy suomeksi.
No niin, asiaan. Mitä tällainen fantasianoviisi saa irti tällaisesta kirjasta? Ihan mukavasti! Tykkään maailmanrakentamisesta, ja se olisi mun puolesta saanut olla vieläkin pikkutarkempaa. Se, kun tarinaa vasta asetellaan uomiinsa, on kiinnostavaa.
Hahmoihin olisi voinut tuoda syvyyttä. He ovat kirjassa pitkälti yhden totuuden tyyppejä. Antisankarina kirjassa on viinaan menevä seitsensorminen luutunsoittaja (tuleehan teillekin mieleen hintelä kalpea baskeripäinen mies jolla on sisäänpäin käännetty polkkatukka ja ohuet huulet?), tämähän oli mainio ratkaisu.
Kirosanakilpailun vie vielä mestari Anneli Kanto mutta kyllä tää hyvänä kakkosena on.
Onko tää nyt ihan presiis mulle suunnattu kirja? No ei. Mut tykkäsiksmä silti? Juu, ihan sopivasti.
Ajattelen, että olen fantasian lukijana kokematon, vaikka olenkin lukenut TSH, ekan osan Valtaistuinpeliä ja melkein kolme osaa Hobbin yhtä trilogiaa (kuka jättää järkälemäisen trilogian kesken ennen loppuhuipennusta...)
Saan selkeästi isommat kicksit sellaisesta nyrjähtäneestä todellisuudesta (sanotaan vaikka Vuosi horroksessa ja Nightbitch) kuin velhoista. Mutta velhoja tässä ei ollutkaan! Muutenkin tosi mukavasti historiaan nojaava. Olen viimeaikoina viettänyt aikaa 1600-luvulla, joten oli kiva päästä kääntämään kelloa 600 vuotta taaksepäin.
Sevänen esitteli Turun kirjaston instalivessä hienoja historiaopuksia joista on saanut inspiraatiota ja käyttänyt lähteinä. Ainakin Hohtin Bysantti löytyy suomeksi.
No niin, asiaan. Mitä tällainen fantasianoviisi saa irti tällaisesta kirjasta? Ihan mukavasti! Tykkään maailmanrakentamisesta, ja se olisi mun puolesta saanut olla vieläkin pikkutarkempaa. Se, kun tarinaa vasta asetellaan uomiinsa, on kiinnostavaa.
Hahmoihin olisi voinut tuoda syvyyttä. He ovat kirjassa pitkälti yhden totuuden tyyppejä. Antisankarina kirjassa on viinaan menevä seitsensorminen luutunsoittaja (tuleehan teillekin mieleen hintelä kalpea baskeripäinen mies jolla on sisäänpäin käännetty polkkatukka ja ohuet huulet?), tämähän oli mainio ratkaisu.
Kirosanakilpailun vie vielä mestari Anneli Kanto mutta kyllä tää hyvänä kakkosena on.
Onko tää nyt ihan presiis mulle suunnattu kirja? No ei. Mut tykkäsiksmä silti? Juu, ihan sopivasti.
April 12, 2024
Alku vaikutti todella lupaavalta, mutta koska pakomatkaa kuvaavat teokset eivät kuulu suosikkeihini, mielenkiintoni alkoi hiipua tarinan edetessä. Matkan varrella oli myös paljon turhia sanoja ja turhia lauseita, jotka hidastivat kerrontaa kohdissa, joissa tapahtumien olisi kannattanut antaa rymistellä eteenpäin omalla painollaan. Vaikka kyse on historiallisesta fantasiasta, historian käsittelyssä vapauksia ottava tarinauniversumi sai tässä teoksessa jostain syystä pasmani sekaisin. (Tämä tuskin on kirjailijan vika, pikemminkin lukijan.) Tarina hahmottui minulle menneisyyden dystopiana. Kyllähän kokonaisuudessa kaikesta huolimatta jotakin freesiä oli. Pidin unikuvauksista, ja niissä oli erityisen hienoa tunnelmaa.
April 22, 2024
Niilo Seväsen hurjan koukuttava Ikitalven polku aloitti Ikitalvi-fantasiasarjan. Oli vuosi 1007. Pieni Halla-niminen tyttö etsi kirjan alussa äitinsä kanssa suojelusta, sillä moni halusi hyötyä Hallasta ja tämän taikavoimista, tai tavoitteli Hallan myötä vielä suurempien taikavoimien omaavien olentojen mm. mystisen Valkoisen noidan voimia.
Heti kirjan alussa Hallan vanhemmat kuolivat, ja Orfeus, joka oli Hallan eno, huomasi huolehtivansa lapsesta, jota ei ollut tavannut montaa kertaa aiemmin. Orfeus oli muusikko, joka viihtyi tavernoissa juomassa ja viihdyttämässä ihmisiä luutunsoitollaan. Orfeukselle kävi heti selväksi, että moni halusi Hallan itselleen. Siispä kirja on alusta loppuun asti pakenemistarina. Mitä tai keitä paettiin, sen voit lukea tästä hurjan koukuttavasta tarinasta.
Heti kirjan alussa Hallan vanhemmat kuolivat, ja Orfeus, joka oli Hallan eno, huomasi huolehtivansa lapsesta, jota ei ollut tavannut montaa kertaa aiemmin. Orfeus oli muusikko, joka viihtyi tavernoissa juomassa ja viihdyttämässä ihmisiä luutunsoitollaan. Orfeukselle kävi heti selväksi, että moni halusi Hallan itselleen. Siispä kirja on alusta loppuun asti pakenemistarina. Mitä tai keitä paettiin, sen voit lukea tästä hurjan koukuttavasta tarinasta.
March 23, 2024
Kautta paholaisen haavaisen paksusuolitulehduksen, en oikein ymmärrä tämän kirjan ympärillä vellovaa positiivista hypeä. Tarinaa oli 398 sivua, eikä se silti liikkunut yhtään mihinkään. Hahmoista ei jäänyt käteen muuta kuin epäuskottavuus, dialogi oli olematonta ja/tai vaivaannuttavaa, "juoni" toisti itseään. Ja voi Heran helisevät allit, että meinasi mennä pata jumiin jatkuvasti toistuvilla "sutkautuksilla", jotka eivät mielestäni istuneet tarinaan tai hahmojen suuhun ollenkaan.
Onneksi minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia, säästyin karvaalta pettymykseltä. Päätin jo ensimmäisen sadan sivun aikana, että jatko-osia en edes yritä lukea.
Onneksi minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia, säästyin karvaalta pettymykseltä. Päätin jo ensimmäisen sadan sivun aikana, että jatko-osia en edes yritä lukea.
June 9, 2024
Ihan mielenkiintoinen aloitus. Mitään ennakko-odotuksia ei ollut, mutta Hesarissa tätä ylistettiin aika lailla.
Juoni oli ihan mielenkiintoinen, mutta itseäni häiritsi erittäin paljon jatkuvat kiroamiset mitä ihmeellisimmillä sanayhdistelmillä ja karkealla kielellä. Aluksi ihan hauskaa, mutta jatkuva toisto alkoi tympimään.
En tiedä vielä luenko seuraavaa osaa. Loppua kohden juoni alkoi sujumaan enemmän, ja pidin vanhahtavasta kielestä, joka tämäntyyliseen stooriin sopii, mutta päähenkilöiden luonteet eivät itselleni kolahtaneet.
Juoni oli ihan mielenkiintoinen, mutta itseäni häiritsi erittäin paljon jatkuvat kiroamiset mitä ihmeellisimmillä sanayhdistelmillä ja karkealla kielellä. Aluksi ihan hauskaa, mutta jatkuva toisto alkoi tympimään.
En tiedä vielä luenko seuraavaa osaa. Loppua kohden juoni alkoi sujumaan enemmän, ja pidin vanhahtavasta kielestä, joka tämäntyyliseen stooriin sopii, mutta päähenkilöiden luonteet eivät itselleni kolahtaneet.
April 1, 2024
Tämä tarttui viimeisimpänä kirjastosta luettavaksi, enkä meinannut jaksaa lukea loppuun. Alkurysäys oli ihan toimiva, mutta sen jälkeen taso laskee ja paljon. Dialogi ei tunnu olevan kirjailijalla hanskassa ja hahmot kaipaisivat paljon syvyyttä. Tällä kaverilla on vielä paljon parannettavaa, mutta tie ei ole mahdoton. Joitain, hetkittäisiä pilkahduksia potentiaalista on, vaikka juuri nyt mennään aika nipin napin riman ylitse. 1/5 koska luin loppuun kaverini suosituksesta.
March 20, 2024
Tarina vetää hyvin mukaansa. Hahmot ovat hyvinrakennettuja, dialogi sujuvaa. Eri tavat kirota kiinnittivät huomioni puoleensa. Ajoittain minusta tuntui siltä, että olisi pitänyt olla vankempi tietämys ajankohdasta saadakseni tarinasta vielä enemmän irti, jotain tuli sitten googlailtua. Toisaalta nyt tiedän enemmän, mutta lukeminenhan siinä keskeytyi.
June 5, 2024
Oon hieman pettynyt, odotukset oli todella korkealla! Eihän tämä siis missään nimessä huono ollut, ei vain itselleni kolahtanut niin kuin toivoin. Aion kyllä lukea tulevaisuudessa seuraavat osat, sillä loppua kohden tarina alkoi muotoutua yhteen! Plussaa oli maailman rakennus ja talven kuvaus, rakastan talvea yli kaiken!!
October 3, 2024
Alku oli tosi lupaava, ja tässä oli kyllä tosi paljon hyviä ja kiinnostavia juttuja. Vahva maailma. Mutta sitten tämä vähän lopahti peruspakomatka-taistelukohtaus-fantasiaksi.
Jospa tämä olisikin ollut yksi kirja trilogian aloituksen sijaan! Nyt kirjan vahvuudet hukkuvat samankaltaisina toistuvien rymistelykohtausten alle. Mutta ehkä jollekin kohderyhmälle tämä toimii juuri näin.
Jospa tämä olisikin ollut yksi kirja trilogian aloituksen sijaan! Nyt kirjan vahvuudet hukkuvat samankaltaisina toistuvien rymistelykohtausten alle. Mutta ehkä jollekin kohderyhmälle tämä toimii juuri näin.
March 29, 2024
Kolme ja puoli tähteä. Kesti monta lukua, ennen kuin tarina alkoi viedä mennessään. Kieli oli minun makuuni tarpeettoman täynnä kaikenlaisia yksityiskohtia, jotka eivät synnyttäneet mitään mielikuvia, mutta sekin helpotti, kun kerronta pääsi vauhtiin. Jään odottamaan seuraavaa osaa.
April 15, 2024
Dnf, en kestänyt enää yhtään muka nokkelaa solvausta ja kirvausta, ne oli lähinnä vaivaannuttavia. Lisäksi mulla tuli liikaa GoT vibat, winter is coming jne. En kyllä löytänyt tästä hienoutta, mitä niin monet muut.
May 4, 2024
Ihan ok kuunneltava, mutta esiteos-novelli oli kyllä parempi, siinä pysyi mielenkiinto yllä. Tässä alkoi kyllästyttää lukuisat hassunhauskat sanonnat joita henkilöhahmot viljelee ihan liian usein. Kirjoitustyyli oli mun makuun liian toteavaa, olisin kaivannut enemmän näyttämistä kertomisen sijaan.
March 24, 2024
On ilo lukea hyvää kotimaista fantasiaa. Mukaansatempaava tarina pohjoismaisella twistillä.
March 24, 2024
Paras fantasiakirja mitä oon kuunnellut
March 29, 2024
Jollain tavalla tulee vähä Noituri mieleen, mutta on kuitenkin oma tarinansa. Mielenkiintoinen ja mukaansatempaava
May 9, 2024
Good fantasy book with classic overtones. Too much swearing but at least those were imaginative.
May 11, 2024
Fantasiakirja, ihana kuvaus ja juoni ja hahmot ja keskustelu ja joo, miss' toka osa?
August 18, 2024
Vahva suositus vaihtoehtohistorian, maagisen realismin ja pohjoisen tarustojen ystäville!
Displaying 1 - 30 of 31 reviews