Hannu's Reviews > Kaarna

Tommi Kinnunen on taas kaivanut jotain sota-arkistoista ja tekee vakuuttavaa jälkeä traumatisoituneen naisen kuvaajana. Tuntuu, että nyt joka toinen kirja on ajankohtainen Ukrainan sodan vuoksi. Tämä on yksi niistä jokatoisista.

Hienosti Kinnunen sanoo, että kun "äiti kuolee, ei maailmasta katoa yksi ihminen vaan monta erilaista." Tässä tapauksessa avokämmenellä lapsiaan lyövä äiti, sammuneen miehen paskomia housuja riisuva vaimo, rakennuslautoja kantava morsian, koulua siivoava leski, sairaalavuoteessa makaava vanhus. Tämä Laina oli traumatisoitunut venäläispartisaanien kynsissä ja hänen elämästään tuli sellaista, että "hän olisi valmis luopumaan jokaisesta huomisesta, jos saisi vaihdossa edes yhden kelvollisen eilisen." Ihan joka kohdassa Lainan suusta ei tule hänelle uskottavasti istuvia mietteitä, mutta tulee riittävästi puhutellakseen lukijaa.

Lainan lapsia nykyajassa Kinnunen kuvaa herkullisen tarkkanäköisesti nykymaailman kasvatteina hyvässä ja pahassa. Mietin että miksi Kinnunen kuvaa Lainan tarinaa käännetyssä aikajärjestyksessä. En keksi siihen syytä. Vaikka Kinnunen onnistuu tässä aikatasoleikissä mukiinmenevästi, minulla se tipautti arviosta yhden tähden pois. Mieluummmin olisi lukenut tarinan kronologiana. Silti olen enemmän hämmästynyt siitä, jos kirja ei ole Finlandia-ehdokkaiden joukossa, kuin siitä että on.